Heti täysikäiseksi tultuani matkoista tuli syy haaveilla ja säästää, mutta myös tapa rakentaa kalenteria ja tavata ystäviä. Nykyään matkustan sekä työn että vapaa-ajan puolesta paljon. Vuosittain mittariin tulee yli 100 lentoa, hotelli- ja Airbnb -yötä sekä 30–50 junamatkaa.

Usein matkustavan kannattaa hyödyntää yhteyksien ja kohteiden kannalta tärkeimmät kanta-asiakasohjelmat lisäpalvelujen saavuttamiseksi, julkisen liikenteen applikaatiot ja erilaiset kyytiapplikaatiot. Kuljetus- ja lentokenttäpalveluiden toimivuudella on liki yhtä tärkeä rooli kuin itse pääyhteyden tarjoavalla yhtiön kalustolla. Ainakin minulle mikään ei ole niin arvokasta kuin selkeä ja ajantasainen tieto: vaikka matkaväline olisikin myöhässä, se ei harmita yhtä paljon kuin epätietoisuudessa odottelu. Myös hyvät ja siistit lounget, nopea ja ilmainen wifi sekä vesipullot helpottavat matkantekoa. Loppupelissä kuitenkin suurin ilo on osaavasta henkilökunnasta, joka jaksaa palvella väsyneitäkin matkustajia ratkaisulähtöisesti maalla, merellä ja ilmassa.

Matkustusmukavuuteen kuuluu mielestäni myös olennaisesti kiireen välttäminen. Maltillisella mielellä ja hymyllä irtoaa parempaa palvelua, ja sillä saa kysyttyä vaikeatkin kysymykset fiksusti. En edes pysty laskemaan kuinka monta lentoluokan tai hotellihuoneen korotusta olen saanut pelkästään maltilla ja positiivisella fiiliksellä. Muiden matkustajien huomioiminen ei ole rakettitiedettä. Varautuminen turvatarkastuksiin, fiksu jonottaminen ja satunnaisen epävarmuuden sietäminen nopeuttavat kaikkien matkaa.

Välillä mietin, miksi minulla on neljä erilaista matkalaukkua. Jokaisella reissulla kuitenkin  huomaan, miten tyytyväinen olen oikean laukun valinnasta matkakumppaniksi. Vuosien varrella olen myös oppinut pakkaamaan matkaan vähemmän ja kompaktimmin, jolloin pienemmällä laukulla selviän pidempiäkin reissuja hyödyntäen hotellien pesulapalveluita.

 

Pitkille lennoille vaihdan aina kentällä rennoimmat vaatteet tyylistä välittämättä. Huppari, shortsit, lentosukat ja löysät tennarit saavat aikaan kadehtivia katseita puvuissaan lentävien keskuudessa ja kauhua fashionistoissa.

Yhä uudelleen palaan Piemonten maakuntaan Italiassa. Siellä olen käynyt parhaimmillaan parikin kertaa vuodessa jo yli kymmenen vuoden ajan. Hyvä ruoka ja viini sekä sopivan maltilla kulkeva aika rauhoittavat ja vievät ajatukset pois arjesta. Reissuistani parhaiten mieleeni on painunut kaksi matkaa. Toinen niistä suuntautui Mosambikiin, jossa poikkesin yli kolmen viikon Etelä-Afrikan reissullani. Paikka oli silloin niin koskematon, että nyt pelkään palata sinne, jos turistivirrat ovatkin löytäneet sen. Yhden juhannuksen vietin aktiivisen Ranskan Rivieralle suuntautuneen työmatkan jälkeen Huippuvuorilla autioituneita kaivoskaupunkeja ja jäätiköitä yöttömän yön kirkkaudessa ihmetellen. Siellä hiljaisuus ja eristyneisyys tekivät ainutlaatuisen vaikutuksen. Jollakin tavalla olen aina kokenut, ettei määränpää ole ollut olennaisin osa matkustamista, vaan kaikki se, mitä matkalla voi kokea.”