Tämä saatta näkyä työ­yhteisöstä vetäytymisenä. Työkavereiden kannalta tämä saattaa tarkoittaa sitä, että muut joutuvat paikkaamaan ja ehkä tekemään enemmän työtä.

Suureen osaan työkyvyn heikentymisen tilanteista puututaan liian myöhään siitäkin huolimatta, että on paljon hyviä varhaisen puuttumisen malleja. Kun monista asioista, kuten työturvallisuudesta huolehditaan päivittäin, miksi työhyvinvoinnin ja työkyvyn kannalta ei tehdä jotain saman tyyppistä?

Konsultointitoiminnan johtaja Kirsi Koistinen sanoo, että usein työhyvinvoinnin ongelmia tulkitaan väärin, minkä vuoksi pääsy oireiden lähteelle ja viivästyy.

Työterveyshuollossa selkäkipu, väsyminen ja unettomuus diagnosoidaan lääketieteellisiksi vaivoiksi ja niitä hoidetaan lääkkeillä. Työkyvyn heikkenemisen oireet saatetaan myös nähdä yksilön ominaispiirteinä: henkilö mielletään vanhaksi, laiskaksi tai työssänsä pärjäämättömäksi. Lisäksi työtehokkuuden ja motivaation heikkenemisen voidaan katsoa johtuvan työn ominaisuuksista, jolloin helposti ajatellaan, ettei niihin voi puuttua.

– Työkyvyn ongelmat lisääntyvät, kun työntekijä itse tai lähin esimies eivät tunnista ongelmia ajoissa. Pitäisi osata katsoa, mitä sellaista työssä tapahtuu, mikä aiheuttaa työkyvyn heikentymistä, Koistinen toteaa.

Usein työkyvyn ongelmiin tarjotaan yleisratkaisuja, kuten liikuntaa ja muuta virkistystoimintaa, mutta vastaukset ovat löydettävissä lähempää kuin uskotaan eli oman työn piiristä.
– Työhyvinvoinnin ja työn kehittämisen vastuu tulee jalkauttaa työhön, Koistinen näkee.
Hän ehdottaa esimerkiksi oppimisfoorumien kehittämistä, joissa työyhteisö pysähtyy riittävän usein pohtimaan, mikä työssä ei suju ja miksi. Tämä auttaisi tunnistamaan ne seikat, jotka heikentävät henkilöstön työkykyä.

– Joskus myös uudenlainen yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa voi auttaa työntekijää näkemään työn uudella tavalla, hän sanoo.

Olennaista on lisäksi, että työterveyshuollon ja työpaikan yhteys on tiivis, jolloin oikeasti nähdään oireiden ja epämääräisen pahan olon taakse ja osataan ajoissa kysyä, mitä työssä tapahtuu.

 

Ihanteellista on, että jokainen on työkykyään vastaavassa työssä

HR-asiantuntija Piia Törmä on käytännössä usein tilanteessa, jossa joudutaan miettimään sekä syitä työntekijän työkyvyn heikentymiseen että rakentamaan polkua työkyvyn palauttamiseksi.

Kun työntekijä ymmärtää itse oman tilanteensa ja kaipaa apua, voidaan lähteä hyvällä yhteistyöllä ja positiivisin mielin etsimään ratkaisua työntekijän tilanteeseen. Törmä tietää, että työntekijän tukemiseksi on olemassa paljon keinoja, mutta jos oman yrityksen ja työterveyshuollon keinot eivät riitä tai tahdotaan vahvistusta työntekijän auttamiseksi, yhteistyö ulkopuolisen ammattitaitoisen tahon kanssa voi olla kannattavaa. Yhteistyökumppanin kanssa on löydettävä yhteinen sävel ja sovittava avoimesti toimintatavoista ja tavoitteista, jotta työ on hedelmällistä työntekijän työkyvyn kohentamiseksi.

On tärkeää, että prosessissa on mukana joku, joka auttaa työntekijää eteenpäin ja kertoo eri vaihtoehdoista työntekijälle. Joskus ratkaisuna on hakeutuminen toisen työnantajan palvelukseen. Hyvin usein kuitenkin omassa työpaikassa voidaan muokata työtehtäviä sopivaksi, ja se on hyväksi koko työyhteisölle. Ihanteellinen tilanne on, että jokainen on työkykyään vastaavassa työssä, Törmä sanoo.

– On ensisijaisen tärkeää löytää henkilölle työtehtävä, jossa hän voi työskennellä jatkossa ilman, että työkyky tai terveys vaarantuu ja jaksaa vielä kotonakin elää normaalia arkea ja tehdä eri asioita työpäivän jälkeen, Törmä toteaa.