Riittämätön palautuminen heikentää yksilön työkykyä ja nakertaa koko yhteisön työtehoa ja tulosta. Pitkäksi venyneet päivät, välistä jääneet tauot, vähäinen tai epäterveellinen ravinto, liikunnan puute ja huono unenlaatu saavat stressin kasaantumaan ja sairauksien riskin lisääntymään. Aivot ja lihakset tarvitsevat energiaa ja lepoa päivittäin, säännöllisesti. Kunnon lounastauko ja välipalapaussit maksavat itsensä takaisin, sillä aivotoiminta ja keskittyminen ovat parhaimmillaan, kun elimistö saa polttoainetta 3–4 tunnin välein ja aivot saavat välillä tuulettua. Kun päivän aikana syö hyvin, jaksaa huolehtia hyvinvoinnista myös työpäivän jälkeen. Jos päivät venyvät, palautumiselle ei jää aikaa ja työt seuraavat tekijäänsä tyypillisesti myös uniin. Seuraavana päivänä väsymys heikentää työtehoa ja kierre on valmis.

Työhyvinvoinnin perusta on päivittäinen palautuminen. Kun ihmisen fysiologiset tarpeet on tyydytetty, tilaa jää myös itsensä kehittämiselle ja uuden luomiselle. Hyvin palautunut työntekijä on virkeä, aivot jaksavat työskennellä päivän loppuun asti ja energiaa riittää myös uusista asioista innostumiseen. Hyvinvoiva työntekijä ei tiuski tai kiukuttele, vaan levittää hyvää ilmapiiriä ympärilleen ystävällisyydellään. Palautuminen parantaa keskittymistä ja lisää työtehoa, jolloin aikataulu pysyy hallinnassa, päivät kohtuullisen pituisina eikä tauoista tarvitse tinkiä.

 

Vastapainoa työlle

Palautuminen on arjen pieniä tekoja. Parhaat keinot palautua riippuvat työnkuvasta. Jos työhön kuuluu paljon kävelemistä, on hyvä heittäytyä välillä pitkäkseen ja venytellä. Istumatyöläinen puolestaan edistää veren virtaamista katkaisemalla istumisen putken puolen tunnin välein. Nostopöytä kannattaa jättää päivän päätteeksi ylös, aamu alkaa tehokkaammin seisten kuin tuoliin lysähtämällä.

”On tärkeää löytää vastapainoa työpäivälle ja tunnistaa keinot, jotka saavat oman akun latautumaan.”

 

Päivän päätteeksi hälinän keskellä työskentelevä voi palautua esimerkiksi luonnon rauhassa, yksinäistä puurtajaa voi virkistää sosiaalinen kanssakäyminen. Tärkeää on löytää vastapainoa työpäivälle ja tunnistaa keinot, jotka saavat oman akun latautumaan.

 

Miten työyhteisönne tukee palautumista?

Organisaatiokulttuuri voi joko tukea tai haitata työhyvinvointia. Yksilön käyttäytymisen kannalta on ratkaisevaa, miten yhteisössä suhtaudutaan palautumiseen. Pidetäänkö kellon ympäri koneen ääressä istuvaa työntekijää arvossa ahkeruutensa vuoksi ja kroonista kiirettä osoituksena menestyksestä? Ajatellaanko vain laiskojen ehtivän lounaalle, mutta tupakkatauot kuuluvat kiinteästi arkirutiiniin? Joutuuko alkoholin käyttöä selittelemään siitä kieltäytyvä vai itsensä penkin alle juova?

Organisaatiokulttuuri määrittää, mikä meillä on hyväksyttyä ja sallittua. Työyhteisöillä on valtava potentiaali tukea terveyttä.  Yhdessä tekemisessä on voimaa. Valitsisitteko yhdessä hyvinvoinnin vaalimisen jo tänään?