Yksilön oma vastuu alkaa siitä, kun hän työsopimuksen allekirjoittamalla sitoutuu suorittamaan tietyt työtehtävät ja noudattamaan organisaation työskentelykulttuuria.

Työnantajan vastuut liittyvät työturvallisuus- ja työterveyslakeihin eli työnantajalla on normiperusteinen vastuu, kuten Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, LL Pirjo Juvonen-Posti kertoo:

– Työnantajan vastuulla on taata työntekijöilleen turvallinen ja terveellinen työ ja työympäristö sekä perehdyttää työntekijä työhönsä. Tämän jälkeen työntekijällä on vastuu työn suorittamisesta.

– Työyhteisön ja työkavereiden vastuulla on muiden työyhteisön jäsenten asianmukainen kohtelu, Juvonen-Posti lisää ja toteaa, että työpaikkakiusaaminen on edelleen yleistä suomalaisissa työyhteisöissä, vaikka keinoja sen kitkemiseksi on paljon niin työlainsäädännössä kuin yritysten omissa säännöissä ja toimintakulttuureissa.

Työssä jaksamista tukee hyvä työn ja työympäristön suunnittelu. Erityisesti muutostilanteissa johdolta ja esimiehiltä edellytetään kykyä tehdä tarkat suunnitelmat siitä, kuinka ja millä aikataululla muutokset on hyvä toteuttaa sekä tietotaitoa luoda tehokkaat seurantatyökalut.

– Muutostilanteissa työtehtävät, työnsisällöt ja tiimit saattavat monen kohdalla vaihtua, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja pahimmillaan saattaa heikentää työtyytyväisyyttä tai johtaa jopa työssä väsymiseen, Juvonen-Posti lisää.

– Siksi muutostilanteet tulisi toteuttaa niin, että prosessit toimivat jatkuvasti, eikä epävarmoja tilanteita työn vaihtumisesta tai jatkumisesta pääse syntymään.

Vaikka kaikille suunnitellut yleiset ennalta ehkäisevät toimet olisi tehty huolellisesti, yksittäinen työntekijä voi kuitenkin uupua. Silloin tarvitaan tapauskohtaisia yksilöllisiä toimia työssä jatkamisen tukemiseksi.

– Nykylakien mukaan tukitoimia on suunniteltava työntekijän kanssa ennen kuin sairausvakuutuspäivärahapäiviä on kertynyt 90 eli kolmen kuukauden sairauspoissaolojakson loppupuolella. Suunnitelman tekee työterveyslääkäri yhdessä työntekijän ja hänen työnantajansa edustajan kanssa, Juvonen-Posti tarkentaa.

 

Työkyvyn palauttamiseen on monia keinoja

Joskus työntekijän tilanne etenee vieläkin pidemmälle, ja kyky tehdä työtä loppuu. Työkyvyn palauttamiseen on monia eri keinoja, joista sopivin on aina suunniteltava työntekijän yksilöllisen tarpeen mukaan. Työkykyä voidaan tarvittaessa tukea muun muassa yksilö- tai ryhmäpsykoterapian keinoin tai oikein suunnatuilla kuntoutuskursseilla.

Työssä jatkaminen tai työhön paluu edellyttävät usein muutoksia myös työtehtävissä ja/ tai työpaikalla. Auttavia toimia voivat Juvonen-Postin mukaan olla muun muassa määräaikaiset tai pysyvät työajan ja työn sisällön muutokset tai työtavan muutokset esimerkiksi niin, että osa työstä tehdään etänä ja osa työpaikalla.

– Jos työstä ollaan oltu pois kauan, hyvä tapa palata työhön voisi olla vaikka asteittainen työhön paluu. Tukena voidaan tarvittaessa käyttää esimerkiksi 1.5.2016 alkavaa Kelan Kiila-kuntoutusta tai työeläkelakien mukaista ammatillista kuntoutusta, Juvonen-Posti kertoo.