Esiintymistä voi harjoitella kahdella yritysvalmentaja Henkka Hyppösen hyväksi kokemallaan tavalla. Ensiksi, omaa ajatustaan kirkastetaan kirjoittamalla puheen pääkohdat. Hyppösen oma periaate on, että ydinviesti voidaan ilmaista yhdellä virkkeellä. Toiseksi, harjoittelu ja kokemus vahvistavat esiintymistaitoja.

– Näen, että hyvällä puhujalla on omaperäisiä ajatuksia ja oma ääni, joka resonoi puheessa. Hyvän puhujan ominaisuudet, kuten miellyttävän kuuloinen ääni, toki helpottavat lähtökohtaa sujuvalle esiintymiselle. On muistettava, että ääntä voi harjoitella ja ”oudostakin” äänestä voi saada persoonallisen, uniikin, kertoo Henkka Hyppönen.

–Puhujan kiinnostus yleisöä kohtaan vahvistaa dialogin syntymistä yleisön kanssa. Tällä tarkoitan yleisön läsnäoloa ja syventymistä esiintymistilanteeseen sekä sitä, että puhuja ei puhu itselleen vaan jokaiselle kuulijalleen, korostaa Hyppönen.

Puhuja ei saa olla liian kiinni yleisön mielipiteissä eikä miettiä anteeksipyytävästi, mitä yleisö hänestä ajattelee. Sitä, kuinka yleisö todennäköisesti näkee puhujan, voi kuitenkin itse miettiä etukäteen ja näin edesauttaa kontaktin luomista.

– Esimerkiksi stand up –koomikko aloittaa usein esiintymisensä viittaamalla johonkin näkyvään piirteeseen itsessään. Tämä avaa heti yhteisen polun yleisön ja esiintyjän välille, sanoo Hyppönen.

 

Taustatyön teko kuuluu puheessa varmuutena

Jos puhe käsittelee jotakin asiaa yksityiskohtaisesti, tulee puheen kielen ja sisällön vastata kyseisen toimialan käytäntöjä. Puhujan on myös oltava riittävällä tasolla perillä alan käsitteistöstä ja perusperiaatteista.

Sen sijaan isoissa tapahtumissa yleisö voi olla melko heterogeenista ja katsoa maailmaa eri kulmista, jolloin puhe rakennetaan laajaa joukkoa kiinnostavaksi ja kohdistetaan koko yleisöä silmälläpitäen. Esimerkiksi tuhatpäiselle yleisölle pidettävässä seminaaripuheessa on tärkeämpää ymmärtää olettamuksia ja yleisön motiivia olla paikalla kuin keskittyä suppean aiheen käsittelemiseen.

– Ennen omaa esiintymistäni mietin aina tilaisuuden luonnetta ja tavoitetta. Sen mukaan päätän oman puheeni keskeisen viestin sekä rakennan siihen sopivan visuaalisen ilmeen. Juuri ennen puheenvuoroani aistin ilmapiiriä ja katson, keitä yleisössä on, sitten punnitsen, mistä näkökulmasta esitykseni voi alkaa, kuvailee Hyppönen.

– Esitykseni aikana en yleensä mieti, mitä seuraavaksi sanon, vaan yritän selvittää yleisön reaktioista, onko pääviestini mennyt perille. Kun havaitsen merkin viestini ymmärtämisestä, siirryn asiassa eteenpäin. Muutoin palaan pääpointissa takaisinpäin ja teen siitä lennossa vaikkapa analogian tai kerron esimerkin toisesta kulmasta.

– Vapaalta tuntuva puhuminen perustuu siihen, että minulla on puheen sisällä paljon liikkumatilaa, hän lisää.

Esitystä voi vahvistaa visuaalisilla keinoilla puhujan oman valinnan mukaan. Hyppönen kertoo esimerkin Michael Jacksonista, joka käytti tanssijoita vahvistamaan omia lavaliikkeitänsä:

– Tanssijat toimivat ikään kuin vahvistimina sille, mitä MJ tekee lavalla. Näen esitystekniikan samanlaisena eli visuaalisuus tukee ja vahvistaa puhujan viestiä ja sitä, mitä lavalla tapahtuu eikä ota itselleen johtavaa roolia.

– Itse pidän visuaalisista kikkailuista ja lisään niitä esiintymisiini, mutta joskus taas  esiinnyn täysin ilman, kertoo Hyppönen.