Psykososiaalinen kuormitus kasvaa työelämässä myös esihenkilöiden keskuudessa. Ratkaisut löytyvät yhteistyöstä ja työpaikkojen arjesta, eivät lisäsääntelystä.
Työelämän nopea muutos näkyy kasvavana psykososiaalisena kuormituksena. Tutkimusten mukaan erityisesti esihenkilöiden kuormitus on viime vuosina kasvanut. Jos esihenkilöt kuormittuvat, heijastuvat vaikutukset koko tiimiin.
– Esihenkilöiden jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, sanoo Anne Salomaa Elinkeinoelämän keskusliitosta.
Lisäsääntely ei ratkaise kuormitushaasteita
Ratkaisuksi on nostettu sääntelyn lisäämistä, josta käydään parhaillaan keskustelua työmarkkinajärjestöjen välillä. Salomaa ei ajatusta kannata.
– Sääntelymme on jo nyt kansainvälisesti vertaillen laajaa, hän sanoo. Se sisältää velvoitteita muun muassa kuormituksen tunnistamiseen, perehdyttämiseen, vaarojen arviointiin ja epäasialliseen kohteluun puuttumiseen.
Toisekseen ihmiset, työtehtävät ja alat ovat hyvin erilaisia ja yhtä tarkkaa mallia on vaikea rakentaa lainsäädännöllä.
Salomaan mukaan riskinä on, että uudet velvoitteet lisäävät epäselvyyttä ja hallinnollista työtä. Se veisi esihenkilöiltä aikaa työltä, jota kuormituksen ehkäisy käytännössä edellyttää: läsnäololta, keskustelulta ja tuelta.
Salomaata huolestuttaa myös esihenkilöiden rangaistusvastuu: Suomessa esihenkilö voidaan tuomita rikosoikeudelliseen vastuuseen työturvallisuusmääräysten laiminlyönnistä. Ruotsissa vastuu edellyttää vahingon tapahtumista; Suomessa näin ei ole.
– Myös esihenkilö on työntekijä. Hänen oikeusturvaansa ei saa unohtaa.
Kuormituksen ehkäisy vaatii yhteistyötä
Sääntelyn sijaan Salomaa hakisi ratkaisuja tukitoimista, varhaisesta puuttumisesta, työterveyshuoltoyhteistyöstä ja työkykyjohtamisesta.
– Kuormituksen hallinnan rinnalla tulee muistaa työn voimavaratekijöiden vahvistaminen, Salomaa sanoo. Kaikkea kuormitusta ei ole edes mahdollista poistaa, ja sopiva määrä kuormitusta vahvistaa resilienssiä.
Salomaa muistuttaa, että myös työntekijöillä on tärkeä rooli kuormituksensa tunnistamisessa, palautumisesta huolehtimisessa ja avun hakemisessa ajoissa.
– Kukaan ei tee tätä yksin, vaan kyse on yhteispelistä, johon kaikki työpaikalla osallistuvat joka päivä.
