Vetytalous tarvitsee rohkeutta investoida

Vetytalous on Suomessa siirtymässä suunnitelmista kohti käytännön toteutuksia. Nyt ratkaistaan, uskalletaanko hankkeet viedä maaliin ja rakentaa niiden ympärille myös osaamista, teknologiaa ja vientiä. Suomen mahdollisuus ulottuu paljon vedyn tuotantoa pidemmälle.

– Ensimmäiset hankkeet ovat tärkeitä siksi, että niiden kautta syntyy osaamista. Investoinnit mahdollistavat teknologian testaamisen ja kehittämisen sekä uusien komponenttien ja digitaalisten ratkaisujen synnyn. Iso osa vetytalouden lisäarvosta voisi tulla siitä, että Suomi pystyy tarjoamaan maailmalle ratkaisuja. Niihin emme pääse, jos emme ensin itse investoi, testaa ja opi, Suomen vetyklusteri ry toiminnanjohtaja Riitta Silvennoinen painottaa.

Kehitystä voi verrata tuulivoimaan. Suomeen on rakennettu paljon tuotantoa, mutta Tanska onnistui rakentamaan sen rinnalle vahvan teknologiaviennin.

– Vetytaloudessa Suomella olisi mahdollisuus tavoitella molempia, sanoo Silvennoinen.

Vetytalouden kehitys ei ratkea yhdellä teknologialla tai tukimuodolla. Suomen etu syntyy, jos koko arvoketju saadaan liikkeelle ja samalla rakennetaan osaamista, josta syntyy vientiä vielä kauan ensimmäisten investointien jälkeen.

Kysyntä käynnistää markkinan

Vetypohjaiset polttoaineet ovat fossiilisia vaihtoehtoja kalliimpia, joten markkinan synty riippuu vahvasti sääntelystä ja käyttövelvoitteista. Saksassa vuoteen 2040 ulottuvat velvoitteet ovat jo vauhdittaneet ostosopimuksia, jotka voivat johtaa uusiin investointipäätöksiin. Esimerkiksi P2X Solutions on myynyt Harjavallan metanointilaitoksensa nykyisen tuotantokapasiteetin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi Saksan markkinoille.

Yksi keskeisistä kysymyksistä on investointiriskien jakaminen sekä lopputuotteen hintaan ja kysyntään liittyvän epävarmuuden vähentäminen. Keinoja voisivat olla esimerkiksi päästökauppatulojen hyödyntäminen tasaamaan hintaeroa fossiiliseen polttoaineeseen meri- ja lentoliikenteessä.

Vähintään yhtä tärkeää on sääntelyn pitkäjänteisyys. On pystyttävä luottamaan siihen, että ilmastotavoitteista ja pitkän aikavälin suunnasta pidetään kiinni.

Kysyntää syntyy ensin liikenteeseen. Tieliikenteessä keskeinen vaihtoehto on synteettinen metaani, lento- ja meriliikenteessä puolestaan eSAF, metaani, metanoli ja ammoniakki. Myös teollisuudessa vedyn merkitys kasvaa esimerkiksi teräksen vetypelkistyksessä ja kemianteollisuuden fossiilisten raaka-aineiden korvaamisessa synteettisillä hiilivedyillä.

Vetyä ei kuitenkaan kannata käyttää kaikkialla.

– Jos jokin voidaan sähköistää suoraan, se kannattaa tehdä. Mitä pidemmälle energiaa jalostetaan, sitä enemmän sitä menetetään eri vaiheissa, Silvennoinen muistuttaa.

Vetyä tarvitaan erityisesti siellä, missä suora sähköistäminen ei onnistu. Samalla vedyn tuotanto tuo sähköjärjestelmään joustavaa kysyntää ja mahdollistaa uuden uusiutuvan sähköntuotannon rakentamista.

Kotimaisuus vahvistaa huoltovarmuutta

Vetytaloudella on merkitystä myös energiaomavaraisuudelle. Suomi tuo fossiiliset polttoaineensa ulkomailta, ja esimerkiksi lannoitteisiin käytettävää ammoniakkia tuodaan merkittäviä määriä Venäjältä. Kotimainen tuotanto vähentäisi riippuvuutta kansainvälisistä toimitusketjuista.

Suomen vahvuutena on myös metsäteollisuudesta saatava biogeeninen hiilidioksidi, jota voidaan hyödyntää synteettisten polttoaineiden valmistuksessa. Pelkkä puhdas sähkö ei siis riitä. Tarvitaan myös hiilidioksidin talteenottoa, infrastruktuuria, varastointia, turvallisia ratkaisuja ja ennakoitavaa sääntelyä.

Suomen vetyklusteri on Energiamessujen yhteistyökumppani. Messuilla järjestetään muun muassa vetyturvallisuusseminaari sekä vetytalouden yhteisosasto.