Vapaus – mikä ihana valttikortti. Freelance-yrittäjyyden suosio on kasvussa ja oman alansa ammattilaisia houkutteleekin päätäntävalta omasta työmäärästään ja -aikatauluistaan. Freelanceriksi haaliva saattaa kuitenkin törmätä mutkikkaisiin valintoihin käynnistäessään uraansa, joista varmasti tärkein ja merkittävin on sopivimman toimintamuodon valitseminen.
Päätöstä tehtäessä keskeistä on ennen kaikkea se, minkälaista ammattiosaamista ja minkälaisia palveluita freelanceriksi aikova haluaa tuleville asiakkailleen tarjota. Valmiita tai ehdottomia ratkaisuja ei ole, vaan toiminnan tarpeet määrittävät freelancerin toimintamuodon. Tässä esillä onkin kolme yleisintä toimintamuotoa.
1. Kevytyrittäjä
Kevytyrittäjä on suhteellisen uusi termi ja tarkoittaa ammattilaista, joka tekee töitä laskuttamalla tekemästään työstä laskutuspalvelun avulla. Kevytyrittäjät ovat siis laskutuspalveluiden asiakkaita. Kevytyrittäjyys ei siksi tuo mukanaan perusyrittäjyyteen kuuluvaa byrokratiaa. Tästä voikin olla hyötyä juuri silloin, kun freelancer haluaa ensin kokeilla yrittäjyyttä ilman suurempia riskejä.
Kevytyrittäjä ei ole laissa määritelty termi, vaan toimintamuotoa käytetään nimityksenä laskutuspalveluiden asiakkaista. Termi on kuitenkin alkanut vähitellen vakiintua yleiseen käyttöön.
Tämä toimintamuoto sopii esimerkiksi sellaisille ammattilaisille, jotka ovat jo työsuhteessa, opiskelevat tai joiden freelancerina tehtävät työt ovat epäsäännöllisempiä. Kevytyrittäjänä toimiminen sopii mainiosti myös heille, joilla ei ole yrittäjyydestä aikaisempaa kokemusta ja haluavat turvallisesti kokeilla kepillä jäätä oman työnsä kysynnän suhteen.
2. Työskentely verokortilla
Verokortilla toimiva freelancer toimittaa työn tilaajalle eli asiakkaalle oman verokorttinsa. Tällöin työn teettäjän on myös hoidettava palkanmaksuun liittyvät paperityöt itse.
Verokortilla työskentelevä freelancer voi antaa verokorttinsa useaan paikkaan yhtä aikaa.
Verokortilla työskentely sopiikin toimintamuotona ammattilaisille, joilla on jo aiempaa käsitystä palkanmaksusta, mutta muuten työskentely on kevytyrittäjän tavoin hyvin vapaamuotoista eikä kokemus aiemmasta yrittäjyydestä ole välttämätöntä.
Lue myös: Franchising on turvallinen tie yrittäjäksi
3. Toiminimi, eli yksityinen elinkeinonharjoittaja
Oma toiminimi on suosituin freelance-toimintamuoto Suomessa. Toiminimen voi perustaa jo heti freelance-uraa käynnistäessä tai myöhemmin, kun oma palveluntarjonta kevytyrittäjänä tai verokortilla toimiessa on saanut vakiintunutta tuulta purjeisiin. Toiminimen perustaminen onnistuu nykyään helposti.
Toiminimen perustaminen voikin olla sopiva vaihtoehto, kun yritystoiminta on jo hieman vakituisempaa, mutta silti pienimuotoista, eikä kasvu ole vielä lähitulevaisuudessa tähtäimessä. Toiminimellä asiakkaiden haaliminen ja sitouttaminen sekä verkostoituminen on helppoa. Toiminimi onkin mainio toimintamuoto silloin, kun ammattilainen haluaa kasvattaa asiakaskuntaansa maltillisesti ja saada samalla nimeään ja osaamistaan tunnetummaksi.
Perustamalla toiminimen freelancer ryhtyy yrittäjäksi mahdollisimman vähäisellä vaivalla ja verotus on samankaltainen kuin yksityishenkilön verotus.
Mikäli freelance-toiminta myöhemmin kasvaa kysynnän myötä, voi laajentaminen tulla ajankohtaiseksi. Kasvu saattaakin olla toiminnan seuraava askel, mutta näillä kolmella muodolla freelance-yrittäjyyttä on hyvä lämmitellä ja käynnistellä turvallisesti, jolloin yritysmaailmaan tutustuminenkin on mutkattomampaa.
Lähteet: freet.fi, yrityksen-perustaminen.net, ukko.fi