Suomeen on rakenteilla jopa satatuhatta tonnia uutta mekaanista ja kemiallista muovien kierrätyskapasiteettia vuoteen 2030 mennessä – samalla kun jätemateriaalien saatavuus käy yhä rajallisemmaksi.
– Kiertotalous nojaa vahvasti sääntelyyn, subventioon ja hypeen. Kierrätyskapasiteettia rakennetaan nyt enemmän kuin mille riittää syöttömateriaalia. Jätteiden väheneminen on positiivista kehitystä, mutta jossain kohtaa niitä ei enää riitä kaikille. Euroopassa laitoksia on jo suljettu, huomauttaa Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä.
– Vuoden 2016 jälkeen Suomessa ei ole saanut viedä muovia kaatopaikalle, joten meille rakennettiin ripeässä tahdissa kymmenkunta suurta jätevoimalaa. Nyt esimerkiksi Loviisan satamaan tuodaan jätettä ulkomailta poltettavaksi suomalaisissa laitoksissa, mikä herättää paikallisissa huolta niin hajuhaitoista kuin jäteturismistakin. Myös lujitemuovit on saatu kiertoon sementtiklinkkerituotantoon, joka voisi hyödyntää laajasti myös muutakin muovia, Kärhä jatkaa.
Viekö sääntely ojasta allikkoon?
EU:n jätehuollon läheisyysperiaatteen mukaan jätteet pitäisi käsitellä mahdollisimman lähellä niiden syntypaikkaa. Nyt koko jätehuolto alkaa muistuttaa globaalia logistiikkaoperaatiota, jossa liikkuvat sekä rahat että uusioraaka-aineet. Onko kestävää tuottaa lisää jätettä vain siksi, että kaikilla laitoksilla olisi prosessoitavaa?
Jäteala on volyymibisnestä, lajittelu- ja jätteenpolttolaitokset pysähtyvät ilman jatkuvaa materiaalivirtaa. Kiertotalouden paradoksi on mitä paremmin lajittelemme, kierrätämme ja vähennämme jätettä, sitä vähemmän hyödynnettävää jää jäljelle.
– Kiertotalouden moottorina ei voi olla vain EU-sääntöjen täyttäminen vaan materiaalien todellinen hyödyntäminen. Jos kierrätys ei toimi ilman tukea, täytyy kysyä, toimiiko se oikeasti? Onko meillä lopulta enemmän kapasiteettia kuin jätettä? Ja jos on, mitä me silloin teemme – sammutammeko jätevoimalat vai perummeko investoinnit? Vai antaisimmeko me markkinoiden palauttaa tasapainon, jota sääntely ei ole onnistunut luomaan? Ja voisimmeko lopettaa poliittisen poukkoilun, joka repii koko järjestelmää eri suuntiin? kysyy Kärhä.
