Rakennustyömailla vaarat ja haasteet ovat samat kuin ennenkin. Työskentely ja liikkuminen keskeneräisessä ympäristössä, jossa on erilaisia koneita, altistavat ja luovat tapaturmavaaroja.
– Työturvallisuuden eteen on tehty huikea määrä töitä: suojainten käyttö on nykyään systemaattista ja putoamissuojauskin on paljon paremmalla tasolla, kuvailee Rakennusteollisuuden työturvallisuusasiantuntija Henri Litmanen.
Rakennustyömaiden tapaturmataajuus on pienentynyt Suomessa merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana.
– Kun vertaan meidän työmaita muuhun euroalueeseen, en häpeä yhtään. Vaikka kehitettävää on edelleen, itseruoskimisen lisäksi meidän pitäisi antaa myös kiitosta silloin kun siihen on aihetta.
Turvallisuusjohtamisen taso on suurin erottava tekijä yritysten välillä
Yksi rakennusalan haasteista on alihankintaketjujen pituus: kentällä on hyvin eritasoisia tekijöitä. Valveutuneiden yritysten työmailla turvallisuus on hyvällä tolalla, jolloin esimerkiksi kulkutiet on selvästi eroteltuja ja kvartsipölyä ehkäistään tehokkaalla pölynhallinnalla.
– Valitettavasti osa toimijoista huolehtii työturvallisuudesta vain päätilaajan vaatimuksesta. Siksi meidän on huolehdittava, että meille ei pääse syntymään työmaille kahta eri maailmaa.
Työmaatason yleinen riskiarviointi on normaali osa suunnittelua, mutta parannettavaa löytyy eri työtehtävien riskien tunnistamisessa, mikä on kunkin alihankkijan omalla vastuulla.
– Joiltakin yrityksiltä puuttuu edelleen pieleen menneiden tapahtumien käsittelyprosessi ja samaan aikaan osa toimijoista kehittää onnistumisten skaalaamista.
”Olipa pehmeetä ja pörröstä” -kommentit eivät kuulu terveeseen työkulttuuriin
– Rakennusalankin on mietittävä, miltä alan imago näyttää tulevaisuuden ammattilaisten silmissä. Huolehditaanko työntekijöistä vai sallitaanko esimerkiksi ergonomian laiminlyönti?
Tällä hetkellä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin syy rakennusalalta poistumiseen, mutta alanvaihtajat kertovat myös tulehtuneista työyhteisöistä.
– Ei työterveys voi korjata kaikkea kärsimystä, koska siinä ollaan jo jälkihoidon puolella. Ennaltaehkäisy lähtee asennemuutoksesta ja sen ymmärtämisestä, että työturvallisuus kuuluu ihan jokaiselle. Ja tässä turvallisuusjohtaminen ja yrityskulttuuri ovat aivan avainasemassa, Litmanen muistuttaa.
