– Töitä tehdään kotona, liikennevälineissä ja monissa eri tiloissa kuten kahviloissa tai lentokentillä. Asiakkaan tiloissa voidaan työtä tehdä jopa kuukausia, kertoo erityisasiantuntija Johanna Koroma Työterveyslaitokselta.

Ergonomian kannalta työkulttuurin muutos on merkittävä. Ensinnäkin ihmiset tekevät töitä paikoissa, joita ole lainkaan suunniteltu työtiloiksi. Toisekseen monet toimistotkin on muutettu monitilatoimistoiksi, joissa ei ole varsinaisesti omaa työpistettä.

Ennen tietotyön fyysistä ergonomiaa voitiin tarkastella yhden työpisteen näkökulmasta. Tällöin voitiin tehdä säädöt kunkin työntekijän mittojen mukaan, eikä näitä säätöjä tarvinnut muuttaa. Kun varsinaisia omia työpisteitä ei enää ole, perustuu ergonomia helppoon säädettävyyteen. Koroma kiteyttää säätämisen merkityksen:

"On hyvä huomioida, että työtä tehdään muuallakin kuin työpisteissä."

– Jos asiaa ei tiedosta tai säätäminen on hankalaa, saattaa päätyä työskentelemään hankalissa työasennoissa koko päivän.

Liikkuvaa työtä tekevä voi joutua reagoimaan nopeasti haastavissa ympäristöissä. Kun lähtee työskentelyyn tarkoitetuista tiloista pois, on tärkeää osata arvioida, missä kannattaa työskennellä, mitä työvälineitä eri tilanteissa on hyvä käyttää ja onko tilanne sellainen, että voi keskittyä pidempään tehtävään vai mieluummin hoitaa pienempiä asioita alta pois.

Työnantajien tarjoamissa tiloissa painottuu helppo säädettävyys, sekä työpisteistä löydettävät selkeät säätöohjeet. Lisäksi on hyvä huomioida, että työtä tehdään muuallakin kuin työpisteissä.

– Esimerkiksi matalat sohvapöydät taukotiloissa johtavat helposti siihen, että niiden äärellä työskennellään kumarassa, Koroma kertoo.

Keskeisin työtuolin ominaisuus on, että työntekijä pystyy vaihtamaan asentoa. Monipuolisen ja liikkuvan työn etu on, että työskentelyasennon vaihtelua tulee automaattisesti. Mutta jos työskentelyasentoaan ei tiedosta, on riskinä, että päätyy jatkuvasti työskentelemään huonossa asennossa.