Ei taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä. Verkkokauppakin onnistui jatkamaan suomalaisen kaupallisuuden varovaisia perinteitä: siitä huolimatta, että kotimainen kysyntä on koko ajan ollut tarjontaa suurempaa ulkomaiset verkkokaupat ovat korjanneet potin.
Miksi? Useimmin kuultuja selityksiä lienevät uskalluksen ja kaupallisuuden puute. Näitä selityksiä on helppo uskoa. Pienessä ja aika suljetussa markkinassa eläneen insinöörikansan DNA:ssa se on jopa luonnollista.
Markkinoinnin ja aggressiivisen skaalaamisen sijasta keskitytään teknologiaan ja riskien minimoimiseen. Sillä pärjäsi vanhoina ”hyvinä aikoina”. Mutta 2010-luvun globaalissa digimarkkinassa pelataan aivan päinvastaisilla säännöillä.
Ja pelkästään verkkokauppiaita on turha sättiä. Kokonaisen toimialan onnistuminen tarvitsee ympärilleen kansainvälisesti kilpailukykyisen verkoston: rohkeita investoijia, notkeaa logistiikkaa ja ennakkoluulottomia verkkokaupan rakentamisen palveluita. Missä sellaisia on näkynyt?
Amatsonit ovat jo valloittaneet maailmaan ja megamarkkinat on jaettu, mutta jäljellä on vielä paljon älykkäitä ja notkeita mahdollisuuksia, joista voi tulla ja tuleekin vielä monia menestystarinoita. Toivottavasti myös Suomessa.
Mitä sitten pitäisi tehdä toisin?
Perinteinen kauppiasisän viisaus pojalleen ”anna naapurin tehdä virheet ja ota opiksi” ei pidä enää paikkaansa. Digitaalisessa maailmassa rohkeimmat korjaavat potin ja riskinottajien panokset skaalautuvat ennen näkemättömällä tavalla. Verkkokaupassa on koko ajan ja joka paikassa alttiina mistäpäin tahansa tulevalle kilpailulle, siinä ei enää pärjää hyvällä suorituksella, vaan on oltava paras ja/tai poikkeuksellinen. Se ei globaalissa markkinassa onnistu ilman kovaa riskinottoa.
Perinteinen kauppiasisän viisaus pojalleen ’anna naapurin tehdä virheet ja ota opiksi’ ei pidä enää paikkaansa.
Toiseksi pitää saada rahoitus kuntoon. Suomesta löytyy kyllä rahaa teknologia start-upeihin, niistä on tullut sijoittajien lemmikkejä, joiden kanssa on kiva fiilistellä uusia asioita. Mutta suoraviivaiselle (verkko)kaupan perustekemiselle ei rahaa tunnu löytyvän. Onko sijoittajien vaikeaa ymmärtää miten rahan saa poikimaan verkkokaupassa, vai onko uusiin innovaatioihin, joista kukaan ei ymmärrä mitään vaan niin paljon helpompaa lähteä mukaan?
Reilut 10 vuotta sitten, kun Suomi eli Nokia-huumassa, kännyköiden penetraatio oli meillä maailman korkein. Yhdysvalloissa oltiin hyvin kaukana siitä, mutta kun menit Bostonilaiseen kauppakeskukseen, niin joka ainoassa myymälässä oli jonkinlainen tekstiviestillä toimiva kampanja tai kilpailu. Yksikään verkkokaupan menestystarina ei ole syntynyt teknologian loputtomalla hinkkaamisella ja paremman odottamisella, vaan räväkällä tulemisella markkinoille ja kovalla panostuksella markkinointiin.
Meilläkin pitää ruveta syntymään menestystarinoita. Ilman onnistumia ei synny niistä jaettavia kokemuksia ja loputkin kovan luokan osaajamme lähtevät etsimään niitä muualta. On monesta asiasta kiinni, millä saamme houkuteltua parhaat substanssiosaajat jäämään tai tulemaan, mutta jostakin pitää aloittaa. Jos pitää valita jokin yksi asia mistä aloittaa, niin itse nostaisin ykköseksi osaavat ja alasta hyvän näkemyksen omaavat sijoittajat. Sellaiset henkilöt, jotka eivät tuo pelkästään rahaa vaan myös osaamista. Suomessa tämä porukka on hyvin pieni, sen vuoksi tällä kertaa ehkä kannattaisi lähteä sitä kuuluisaa merta edemmäksi kalaan.
Tuomo Luoma
hallituksen puheenjohtaja, Verkkoteollisuus ry