Entinen ammattijalkapalloilija Mikael Forssell katsoo maailmaa nyt valmentajan silmin ja kertoo, mitä uuden oppiminen vaatii.
Joulukuussa 2018 Forssell sai valmiiksi MBA-tutkinnon Madridin yliopistosta. Opintojen alussa hän asui Bochumissa ja pelasi siellä Bundesligan 2. divisioonassa. Systemaattinen tapa treenata oli tehokas myös opiskellessa.
– Se on yksi kovimpia suorituksiani. Saksassa meille syntyi tytär ja pari vuotta sen jälkeen syntyi poika. Välillä tuli rajat vastaan, kun molemmat lapset nukkuivat huonosti. Opiskelin usein aamuöisin, kun en saanut nukuttua. Pelimatkoilla tykitin kouluprojekteja kaikki matkat ja hotelliajat. Halusin olla aina mahdollisimman läsnä, kun tulin kotiin. Perhe on minulle kaikki kaikessa, Forssell kertoo.
Pääaineena oli urheilujohtaminen ja jotta eväät valmentajan työssä olisivat parhaat mahdolliset, hän suoritti myös UEFA:n A-kurssin.
– Halusin oppia ymmärtämään jalkapallon bisnespuolta ja tykkään heittää ”all in”. Valmentamiseen on nyt tosi vahva tunne ja veto! Haluan nähdä, miten pitkälle omat rahkeet riittävät. Haluan olla Chelsean päävalmentaja. Se on iso statementti, mutta se on suurin tavoitteeni, Forssell sanoo hymyillen.
Uskallatko sitoutua?
Uusi ura on vienyt Forssellin pitämään motivaatiopuheita ja kertomaan menestyksestä.
– Kentällä olen nähnyt, että lahjakkaat eivät usein näe työnteon merkitystä. Mutta jos haluaa menestyä, on oltava nälkäinen, olipa ala mikä hyvänsä. Sitten kun olet sitoutunut, sen jälkeen kaikki on helppoa. Ei kysytä enää, onko fiilistä tai väsyttääkö vaan haluat heittää itsesi likoon ja nähdä, mihin pystyt, Forssell kuvailee.
Pitkäjänteisyyden Forssell oppi lapsena isältään.
– Kokeile uudestaan. Me ihmisethän opimme vain toistamalla. Töissäkin on helppo innostua, mutta kuka vie projektin maaliin. Monille on tosi vaikea sitoutua niin isosti kuin nykymaailma vaatii, hän pohtii.
”Resilienssistä voisi puhua urheilussa enemmänkin”
Jalkapallokentillä ja toimistoissa on paljon samaa: ihmiset ja tunteet. Forssell keskustelee paljon ja filtteröi uusia rakennuspalikoita valmennusfilosofiaansa. Eniten hän luottaa omaan vaistoonsa.
– Olen ollut pienestä pitäen intuitiivinen ja lukenut ihmisten kehonkieltä, puhetta ja käyttäytymistä. Tunneälyn käyttö on tosi tärkeää. Usein kyse on hyvin pienistä asioista ihmisten välillä, Forssell toteaa.
Hänen mielestään henkistä valmennusta tarvitaan sekä urheilussa että työelämässä. Henkisen kantin pettäessä moni etsii syitä muista tai olosuhteista eikä halua myöntää totuutta.
– Virheiden kohdalla tietyt pelaajat erottuvat joukosta: he ovat valmiita myös silloin nostamaan kätensä pystyyn. Englanniksi sanotaan ”grit” ja tarkoitetaan, että olet vähän röyhkeä ja vain jatkat epäonnistumisesta huolimatta. Uskot itseesi ja tekemiseesi ja olet valmis yrittämään uudelleen hyvällä itseluottamuksella. Häpeää ei tarvita, Forssell painottaa.