Kun oma juttu ei meinaa heti löytyä, ei kannata turhaa murehtia. Joskus asiat menevät eri järjestyksessä ja eri tavalla kuin muilla, mutta aina niillä on tapana järjestyä. Varsinkin silloin, kun itse ryhtyy toimeen eikä luovuta.
Lääketieteen opiskelija Milja Malin ei tiennyt lukiossa, mitä tehdä tulevaisuudessa. Mikään erityinen ei kiinnostanut ja koko lukioaika meni vähän kuin siinä sivussa. Kirjoituksissa Malin kirjoitti vain pakolliset aineet ja jätti fysiikan ja kemian kirjoittamatta.
– Kun valmistuin lukiosta vuonna 2014 mulle ei ollut oikein selvää mitä haluan opiskella. Mietin, että mitä se voisi olla ja mitä mä haluan ihan aidosti tehdä. Tykkään olla ihmisten kanssa ja luonnontieteellisistä aineista ja sitten lääketieteellinen alkoi tuntua sellaiselta, että tämä voisi olla se mulle sopiva ala, Malin kertoo.
– Päätin sitten, että mun täytyy käydä lukemassa biologia, kemia ja fysiikka, joita lääketieteen pääsykokeissa tarvitaan. Menin aikuislukioon, jossa luin ensin biologian ja kemian ja kävin kokeilemassa pääsykokeissa, mutta tuolloin en päässyt sisään, koska en ollut lukenut fysiikkaa. Luin sitten aikuislukiossa vielä senkin ja seuraavalla kerralla pääsin sisään.
Keskittymistä ja laskemista
Hyvällä tuurilla ei lääkikseen päästä, vaan opiskelupaikka ansaitaan laskemalla, laskemalla ja vielä kerran laskemalla. Malin nimittää sinnikästä laskemista laskurutiinin luomiseksi.
– Kaikista tärkein tekijä lääkikseen haettaessa on laskurutiini. Täytyy laskea niin paljon, että laskemiseen tulee sellainen varmuus, että kun saa minkä tahansa laskun eteen, niin täytyy jo tehtävää lukiessa tietää miten se tulee menemään. Pääsykokeissa ei ole aikaa käydä miettimään.
Ja rutiinin aikaansaamiseksi, täytyy Malinin mukaan vain jaksaa istua ja laskea.
– Pääsykokeisiin tarvittavittavan laskemistason pystyy kyllä hankkimaan, jos vaan jaksaa panostaa ja laittaa siihen aikaansa, Malin rohkaisee.
Oma näkemys selkeytyy epätietoisuuden kautta
Lääketieteellisen ovet avautuivat ja nyt neljännen vuoden jälkeen ala ja sen monipuolisuus on yllättänyt Malinin positiivisesti.
– Opiskelualoista tämä on kyllä se mun juttu. Väittäisin, että tämä on näistä yliopiston eri vaihtoehdoista se paikka, jossa pääsee tekemään eniten itse.
– Päivät ovat todella vaihtelevia. Jos on sellainen, että haluaa akateemisen uran, mutta tykkää myös tehdä konkreettisia juttua ja olla ihmisten kanssa, niin suosittelen lääkistä, Malin sanoo.
Ole se kuka olet
Lääkärin ammattiin kuuluu vastuu isoista ja merkityksellisistä asioista, mutta Malin kokee sen olevan myös erittäin motivoivaa.
– Kun aloitin lääkiksen, ajattelin, että haluan plastiikkakirurgiksi, mutta nyt vuosien saatossa olen alkanut miettiä myös muita erikoisaloja.
Alun perin plastiikkakirurgiksi Malinia inspiroi Instagramissa monien seuraama naisplastiikkakirurgi Dr. Cat, jonka näkemyksen hän jakaa.
– Kukaan ei voi määritellä sinua siinä, mitä sinä voit olla. Ja ei kannata myöskään itse luokitella itseään, vaan olla ihan se kuka ikinä oletkaan. Ja pitää uskoa siihen, että jos todella jotain haluaa, sen voi myös saavuttaa.